Löysin blogini uudestaan:) En ole kohta kahteen vuoteen kirjoittanut tänne. Löysin tänne ystäväni viestiketjun kautta:)

Paljon on tapahtunut melkein kahdessa vuodessa. En nyt jaksa ruveta niitä luettelemaan.

Tällähetkellä Olen kotona. Helmi-koiraneitimme 1v6kk kanssa joka ravistelee itseään edessäni ja hakee huomiota. Mika on töissä ja lapset nukkuu. Tämä päivä on alkanut jasperin 11v leirikoulumuisteloilla koulussa. Oli kiva kuunnella kun lapset kertoivat kuvista minkälaista heillä leirikoulussa oli ollut. Paistoin aamulla 40 pullaa Jasperin luokkalaisille. leirikoulukuvia ei ollut katsomassa kuin minä ja yhden toisen oppilaan äiti ja mummi.

Töissä sain paljon aikaiseksi. Asiakkaan kuntoutussuunnitelman täytettyä ja uuteen keskustelutyömenetelmään keskustelulaput valmiiksi. Työparin kanssa saatiin huominen työpäivä suunniteltua ja työajan seurannat täytettyä.

Viime viikonloppuna oli meidän työpaikan pikkujoulut ja jatkot oli hotellilla Eriniä katsoen. Tulevana viikonloppuna on perjantaina lastensuojelun yhteiset pikkujoulut  ja Lauantaina lähden tampereelle Sinin luokse vaatekutsuille ja poreallasbileisiin.

Tänään olen vielä nähnyt Viiviä ja käyty hyvinvointivalmentajamme luona luomassa Viiville Herbalife jäsenyyttä- Olen hakenut Japen treeneistä ja lenkittänyt koiran.

Omakotitalomme remontti on vasta nyt alkanut pikkuhiljaa etenemään vaikka olemme asuneet tässä jo melkein kaksi vuotta. Onneksi pikkuhiljaa alkaaa tuntumaan omalta kodilta. Alakerta on vielä ihan kesken ja toivomme että Jasperin huone valmistuisi tammikuuhun mennessä.

Siskoni Sari on palanut matkaoppaaksi ja oleilee nyt canarialla. Minä menen sinne yksin lomalle 27.12 ja tulen pois 4.1.2015. Pojat ja Mika ovat tuon ajan Laitilassa.

Tänä vuonna juhlimme joulua vain oman perheen kesken. Käymme kyllä ehkä aamulla hautausmaalla yhdessä mummin ja papun ja kikka-tädin kanssa. Joulupäivänä käymme ukilla ja iltapäivällä mummille ja papulle viettämään kuulemma englantilaista joulua.

Tässä välissä Julius ehtii täyttämään 9 vuotta. Juhlat pidetään itsenäisyyspäivänä.

Tässä tätä päivitystä sitten taas olis:)

suski.

Ensimmäinen postaus tänävuonna 2013.

Kaikkea on tapahtunut sitten viime vuoden. Olemme ostaneet omakotitalon ja omamme on ollut myynnissä ja viisi kuukautta. Välittäjä on vaihtunut kerran ja uusi välittäjä tuntuu paremmalta. Mutta kyllä sitä rupee jo toivomaan että tämä menisi kaupaksi.Ei jaksais ainasta suursiivousta.

Iloisia uutisia on kuitenkin se kun sain vakityöpaikan. olen nyt ohjaajana perhekuntoutuskeskuksessa päiväkuntoutuksessa lastensuojelun ja enneltaehkäisevän perheille. oon tykännyt työstäni ja meillä on työpaikalla loistava ilmapiiri. Joka päivä nauru raikaa:) Olen niin onnellinen kun uskalsin ottaa riskin vuosi sitten ja irtisanoa itseni päiväkodin työstä. Neuvolan perhetyö oli mahtavan opettava vuosi. Siellä oli ihanat työkaverit ja työyhteisöt. Tämä kaikki vahvisti mun minäkuvaa ihmisenä ja työntekijänä. Mä olenkin ihan hyvä ja hyvä työssäni. niinpä sitten tuon vuoden jälkeen uskalsin ottaa uuden riskin. Aloitin nykyisessä työssäni kuukauden määräaikaisuudella mikä ei todellakaan taannut vakipaikkaa:). Kävin siis työhaastattelussa jo tekemääni paikkaan ja sain sen. hakijoita oli 35!

Tällähetkellä siis nautitaan työstä, siivotaan kotia hullun lailla joka viikko ja remontoidaan uutta kotia. No pääsin mä perjantaina vähän juhlimaankin ystävän 35v juhlia ja sieltä sitten mahtavien tarjoilujen jälkeen Apolloon pistämään jalakaa koreaksi. sieltä kotiuduttiin neljältä ja aamulla reippaana ylös ja lasten kanssa touhuamaan.

Ensi viikon pe meinaan mennä neuvolan perhetyöntekijöitä tapaamaan ja syömään hyvin ravintolaan. Lauantai luultavasti menee remonttihommissa ja sunnuntai taas näytössä. ootan jo kovasti maaliskuun lopussa odottavaa tyttöjen risteilyä tukholmaan huippuporukalla. Huhtikuussa meen tallinnaan neuvolan terveydenhoitajien kanssa ja toukokuussa nykyisen työporukkani. menoa on:)

Kesällä saan taas pitkästä aikaa ollaa kuukauden lomalla heinäkuussa. Haaveilen koiran ottamista silloin mut siihen pitäis varmaan jo valmistautua ja etsiä hyvä Kennel mistä saisi luotettavia ja hyvärotuisia valkoisia labbiksia... voi olla et oon tän asian suhteen jo myöhässä:)

Kirjoitan taas kun tuntuu siltä. tääkin on vähän hidasta kun katson samalla leffaa..

saa kommentoida:)

Tänä talvena lunta on tullut vasta tammikuussa. Mutta kyllä sitä on tullutkin sitten kun alkoi tulemaan. Autoilijan iloja on joka aamu kaivaa auto lumikinoksen alta. Onneksi on lohkolämmitin. ( moni sanoo nyt et onhan teil autotalli. Meijän autotalli on vaan muita asioita kuin autoa varten.)

Mutta on se lumi hyväkin asia. Lapset ovat todella innoissan menossa ulos kun siellä on tekemistä. Rinnetontin iloja on oma pulkkamäki, johon lapset voi päästää ihan huoletta. Meidän lähellä on myös yleinen pulkkamäki, jossa ollaan koko perhe käyty laskemassa mäkeä. Viimeks mentiin perhelaskua niin että Mika makasi alimpana liukurin päällä, mä sitten ja sitten pojat mun päällä:)

Lumesta on iloa myös laskettelukoulussa, jonka pojat ovat aloittaneet Talmassa. Kaks kertaa ollaan nyt käyty ja hienosti on sujunut. Vielä neljä kertaa jäljellä. Itse ajattelin tulevana lauantaina kokeilla laskettelua kun en ole kymmeneen vuoteen lasketellut:). Saas nähä miten muijan käy? Vähän huolettaa et miten huomisen laskettelukoulun kanssa käy kun Jasperilla on ollut eilen ja tänään korkea kuume. 39,15 astetta. Lähteeköhän kouluun huomenna vain Julius? Aika näyttää. Nyt on jo poika parempi ja oli käynyt isänsä kanssa tänään parturissa ja mäkkärissä syömässä:)

Lumi on siitäkin mukava juttu, että olen nyt päässyt hiihtämään päiväkodissa kahteen otteeseen. Viimeksi olen hiihtänyt joskus 20 vuotta sitten. En ole ikinä oikeen ikinä hiihtämisestä tykännyt mutta nyt tykkäsin ja ajattelin ostaa suksetkin. Yhden hoitolapseni äiti sanoi, että se on kekski-ikäisyyden merkki kun alkaa tykkäämään hiihtämisestä. Eli keski-ikäisiä sitä sitten jo ollaan! Voi kauheeta! Mieleltäni oon vielä ihan 25v:)

Mulla on vanhassa työpaikassa enää työpäiviä jäljellä neljä, että vähiin käy ennenkuin loppuu. Loppukeskustelu kuulemma pitäisi vielä käydä johtajan kanssa, mikä ei enää hotsittaisi pätkääkään mutta pakko mikä pakko. Uusi työ jännittää jo jonkin verran. Minkähänlaista se on ja osaankohan mä oikeesti mitään ja opinkohan sen työn. Toivon että olis mun työ ja viihtyisin siellä tosi hyvin mutta saattaa olla aika rankkaakin. Mutta keskiviikkona sitten suorin vartaloin neuvolan perhetyöntekijäksi.