Mun elämässä on ollut ja on paljon ystäviä ja kavereita. Eron ystävän ja kaverin välillä pidän siinä, miten läheinen tämä ihminen minulle on. Onko hän mukana elämäni tärkeimmissä tapahtumissa ja tukeeko hän minua kun minulla on vaikeaa, jaksaako hän kuunnella mun huoliani ja jaksaako iloita onnistumisistani.

Osa ihmisistä, joita olen pitänyt ystävinäni ja jopa parhaina ystävinäni on kuitenkin kaikonnut maailman tuuliin heti kun ollaan oltu eri mieltä tai asiat eivät olekkaan menneet niinkuin he olisivat halunneet. Näitä ihmisiä on ollut elämässäni neljä kappaletta. Kahta näistä ikävöin vuosia.. onneksi pääsin yli ja en luo enää pahemmin ajatustakaan heille. Eivät he sitten tosiystäviä olleetkaan. lainatakseni siskoani:" ystävät ovat tarvinneet minua hetkellisesti siihen elämänvaiheeseen ja paremman löydettyään heittivät pois kuin rukkasen"

Onneksi mun elämässä on paljon kuitenkin näitä tosiystäviäkin, jotka eivät jätä vaikka tulisi mikä! Ja vaikka ei pidettäisikään päivittäin yhteyttä, niin aina jutut jatkuvat näiden ystävien kanssa sillä tavalla kuin oltaisiin eilen nähty:)  Pari mun ystävistä on sellaisia että saavat aina hymyn mun huulille kun nähdään. he ovat positiivisia ja iloisia, että sitä tulee itsekkin positiiviseksi ja iloiseksi kun heitä näkee:)

Mulla ja miehelläni on myös kaksi pariskuntaa ystävinä, joitten kanssa meillä on erityisen hauskaa... Mulla synkkää naisen kanssa ja miehelläni naisen miehen kanssa ja yhdessä heidän kanssaan on aina mukavaa. Toinen pariskunnista asuu kauempana ja toinen lähempänä mutta molemmat ovat yhtä tärkeitä :)

Mulla ei itseasiassa ole tällähetkellä parasta ystävää vaan monia parhaita ystäviä, joita ilman en voisi elää. Kaikista ystävistäni pidän todella kynsin ja hampain kiinni ja yritän olla aktiivinen yhteydenottaja eli soitan heti kun tulee ihminen mieleen tai lähetän tekstiviestiä. Mulle ystävät ovat elämän suola!