Mulla on perjantaina työhaastattelu! Viikonlopputyötä tulee olemaan jos sinne pääsen. Mutta se olisi semmoista työtä, jota olisi mukava tehdä ainakin joskus ja aivan erilaista kuin nykyinen työni. Rupeisin siis keikkalaiseksi.

Laitoin tänään sinne paikkaan hakemuksen ja yhteydenotto pyynnön, että onko se hakemus tullut perille. Sieltä soitettiin miltei samantien ja kerrottiin ettei ollut tullut mutta että jos tulisin ihan suoraan haastatteluun. Kyseli vähän että mitä oon tehnyt ja mitä kokemusta mulla on. Sen verran voi vihjata että rohkeutta työ vaatii. Perjantaina haastatelun jälkeen lisää..:)

Nyt ollaan sitten Juliuksen kanssa kotona kun pikku herra sairastui yöllä kurkunpään tulehdukseen. Sen verran ottaa päähän olla kotona kun töissä on niin kiire tilanne. Ollaan työparini kanssa pyöritetty viime perjantaista asti kahdestaan 18 lasta yhden työkaverimme ollessa lomalla. Voi uskoa millaista härdelliä se on! Vaikka on kuinka suunniteltua toimintaa ja ryhmä on jaettu puoliksi niin silti yhdellä on kuhmu otsassa ,toisella sormet oven välissä. kolmas ja neljäs leikkaavat toistensa tukkaa salaa ja meteli on mitä hirvein joka tilanteessa... Tänään vielä mä on poissa niin työparillani on varmasti mahtava päivä.... ja sijaisia ei tietenkään saa. On tää mahdotonta meininkiä.. ja sitten se vielä et pitää tuntee syyllisyyttä siitä, että on oman sairaan lapsen kanssa kotona.

Eilen olin taas salilla ja juoksin juoksumatolla 25min. sen jälkeen tein vatsoja ja kylkiä ja käsiä. kyllä teki hyvää ja tänään ei satu yhtään niin paljon kuin viime viikolla. Tänään meen bodypumppiin ja pe jumppaan ja su zumbaan. Tästä tää liikunnaläheinen elämä taas alkaa! Syksykuntoon lokakuuksi niin on kiva taas risteillä:)