Oon repsahtanut tän blogini kanssa. syy siihen on lievä masennus loman jälkeen. Loman jälkeen oon ollut töissä, töissä ja töissä. Viikonloput on menneet ylioppilasjuhlissa ja kummisedän 60-vuotisjuhlissa sekä ystäväni häissä Siuntiossa ( kyllä rakkaat sukulaiseni, häät olivat Siuntiossa niinkuin Mika sanoi eikä Sipoossa niinkuin minä, serkkuni 30- vuotis synttäreillä, sanoin:) )

Loman jälkeen vaihdoin myös töissä ryhmää eli olen nyt lastentarhanopettajana 4-5 vuotiailla lapsilla. haastetta on ollut uuteen totuttelemisessa ja lasten mun koettamisella. Oon kyllä voinut paljon paremmin tämän vaihdoksen jälkeen ja meille on tulossa kiva tiimi ensi kaudeksi. Tällä viikolla saimme myös kuulla, että ryhmätilamme vaihtuu. Eskariryhmä tulee meidän tilaan ja me muutamme heidän tilaan. Tämä on mielestämme hyvä juttu ja rauhoittaa ryhmäämme huomattavasti:) Se tietää vain pikaista muuttoa kahden viikon sisään...

Loman jälkeen on ollut stressiä myös jos jossakin asiassa... yksi asia oli se kun kävin radiotoimittajan koulun pääsykokeissa. Pääsykokeet menivät mielestäni hyvin. Haastattelussa jännitti tosin aika lailla mutta sain kerrottua hauskan tarinan kahdesta esineestä ( kellosta ja torvesta) ja haastattelijat nauroivat sille. Kirjallinen osiokin meni mielestäni hyvin. Olin varma kouluun pääsystäni ja niin oli moni muukin. Siksi pettymys oli suuri kun en päässytkään! Itkin koko illan, kun sain kuulla tuloksista. Olinhan tammikuusta asti uskonut pääseväni sisään ja uskonut tämän olevan minun alaani. Menin samana iltana ostamaan kilon karkkia ja katsoin elokuvan "kauhea kankkunen":) Murheellisuuttani lisäsi vielä se, että siskoni pääsi kouluun mutta eri linjalle, ( Älkää ymmärtäkö väärin, olin toki onnellinen siskoni puolesta mutta oma putoamiseni harmitti niin paljon, että se tuntui epäreilulta!) Nyt olen jo hyväksynyt asian, soittanut kouluun ja kysynyt syytä miksi en päässyt. Laajemmin pitäisi kuulemma kirjoittaa ajankohtaisista uutisista ja selkeämmin selittää miksi haluaa media-alalle. esiintymiskokemustakin pitäisi saada lisää...

No olen selvitellyt asioita ja mulla on nyt uudet suunnitelmat ensi vuoden varalle.. Toivottavasti ne toteutuu... Mutta jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin:) Sain pääsykokeista uuden ystävän, jonka mies yllättäen on ollut Mikan kanssa samalla palomies kurssilla ja ollaan oltu valmistujaisissakin yhtäaikaa mutta ei muisteta toisisamme:) Nyt siis tutustuttiin, synkkasi hyvin ja hän tulee lapsineen meille juhannuksen viettoon kun yllätys, yllätys miehemme ovat töissä!:) Kivaa!!