Uskoni..hmmm.

Jos nyt puhutaan uskosta ihan usko mielessä, niin kuulun kyllä kirkkoon enkä ole eroamassa siitä. Uskon Kristinuskon Jumalaan ja Jeesukseen ja taivaaseen ja armahdukseen ja siihen että rumat ja huonot ja ilkeät tekosensa voi sovittaa/ hyvittää. Sillä jos en näin uskoisi en jaksaisi elääkään. Tarvitsen uskoa myös joskus jossain vaikeissa tilanteissa ja joskus se antaa minulle turvaa. En kuitenkaan halua julistaa uskoani koko maailmalle vaan se on minun juttuni. Mulle on myös ihan sama mihin muut ihmiset uskovat tai eivät usko. Omien poikieni haluisin kuitenkin uskovan ainakin vielä lapsena kristinuskoon ja että he saavat siitä toivoa ja uskallusta ja rohkeutta. Ollaankin luettu iltaisin iltarukous: "levolle lasken luojani, armias ole suojani, aamulla jollen nousisikaan,taivaaseen tullos noutamaan" Tämän äiti luki minulle aina lapsena:) Julius etenkin pyytää että äiti sano se loru, se Anita-mummin loru:)

Uskosta muuten niin mulla on usko myös ihmisiin. Haluan uskoa aina kaikista ihmisistä ensin hyvää.. se ei aina ole hyvä juttu olla niin luottavainen ja olenkin saanut takkiini muutamaan otteeseen. ja uskon myös viimekädessä rehellisyyteen. Uskon myös että kaikella on täällä maapallolla tarkoituksensa ja uskon siihen, että ihmiselle ei anneta enempää kuin ihminen ( yksilö) kestää kantaa....