Viimeinen lomaviikko käynnistyy huomenna. Ajatukset on sekavat. Toisaalta ei haluis mennä töihin ja toisaalta taas haluaisi. Mukavaa töihin menossa on se että on uusi tiimi, uudet lapset ja uudet kujeet. Huonoa taas se, ettei oikeestaan yhtään huvittaisi... haluaisin muunlaisiin hommiin.

Kahden viikon päästä on se pääsykoekin. Jotenkin vaan ( pessimisesti) tuntuu siltä, etten pääse taaskaan:( Siis miten voin päästä nyt kun en päässyt silloinkaan kun olin ihan varma että pääsen ja intoa täynnä? Muutenkin on jotenkin viime aikoina ollut mieli maassa ja itkettänyt.

Kangasalan mökiltä sain kuitenkin piristystä ja mulla ja Mikallakin oli ihanaa pitkästä aikaa. Hymyilimme ja nauroimme toisillemme ja oli mukavaa. Särkänniemenkäynti lasten kanssa oli tämän kesän kohokohta! Kaikilla oli kvaa! Jasper pääsi tosi hurjiin laitteisiin ja osoittauti oikeaksi hurjapääksi niinkuin vanhempansakin:)

Tänään mennään kyläilemään ystävän luona jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Menemme katsomaan hänen uuta kotiaan. Huomenna tulee taas toinen ystävä lapsineen meille, jota myös en ole nähnyt pitkään aikaan. Ti ja ke on osittain ohjelmaa täynnä ja torstaina tulee ystäväperhe Laitilasta vierailulle ja on kaksi yötä. Menemme varmaan Kauppatorille ja Suomenlinnaan. Siinä se viikko sitten vierähtääkin.

Kauheita muuten myös nuo Norjan tapahtumat! Miten joku ihminen voi ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja ajatella vielä että se on oikein? Tai tietenkin voi. Onhan noita hulluja maailma pullollaan! Mutta ihmeellistä tässä jutussa oli se, että massamurhaaja ei tappanut itseään vaan myönsi järjissään pahat tekonsa. Mun puolesta vois viruu vankilassa lopunikäänsä. Kärsispä yhtä kauan kuin murhaamansa ihmisten läheiset!